Sivut

perjantai 9. elokuuta 2013

I'll never be walking alone because you`re always come to my side

Alkaa olla jo elokuun puolta joten kesäpostaus voisi olla enemmän kuin aiheellinen. Kaksi kuukautta on menny niin nopeasti ettei melkein ole huomannutkaan. Kohta alkaa taas se oravanpyörä kun opiskelut ja työt alkavat, luvassa varmasti kaaosta ja yhtä sun toista sekoilua. Meillä on muuttokin vielä sitä ennen edessä ja ties mitä kaikkea jännää ehtii vielä tapahtua. Kuitenkin tästä se lähtee.

KESÄKUU
Meni nopeasti kun olin kesätöissä eikä oikein töiden jälkeen energia riittänyt suurempiin treenailemisiin. Taisin jopa yhden kerran keritä esine-ruutu treeneihin ja siihen se sitten jäikin. Vietimme yhden viikonlopun isäni luona luonnon rauhassa ja Z pääsi uiskentelemaan läheiselle montulle.Innostuin heittelemään frisbeitäkin pitkästä aikaa, tykkään enimmäkseen treenailla juurikin isän luona kun siellä on sopivat olosuhteet siihen. Muistelin temppuja ja muutamia heittoja mitä olin oppimassa puolalaisten dog frisbee-gurujen seminaarissa 2011. Tykkään paljonkin tästä lajista mutta en tiedä, taitaa jäädä vain tälläiseksi huvitteluksi tällä erää. Pelkään että "rikon" koirani omien mielihalujeni tähden ja se on väärin! Toisaalta voihan sattua tapaturma silloinkin kun joskus harvoin huvittelemme kiekoilla. Nään kuitenkin myös että Z tykkää hurjasti kiekkojen kanssa touhuilusta, sekä sen että minä ja Z olemme molemmat kehittyneet. Minä heittäjänä ja Z kopparina. Harmittaa hieman etten päässyt tämän vuotiseen puolalais dog frisbee-gurujen seminaariin. Kuullostaa varmaan niin ristiriitaiselta mutta siltä musta tuntuukin. Tokon osalta tuli piiloteltua tunnari kapulaa lenkeillä.
goaheadfrisbee
© Suvi-Tuulia Rauhala

HEINÄKUU
Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna oli pitkään odotettu Sbcak:n leiri johon olin ilmoittanut meidät EK-ryhmään jota oli kouluttamassa tänä vuonna Anne Juslin. Kuitenkin ennen sitä oli rynnittävä ostoksille eläinkauppaan hakemaan uusia treenikamoja ja broilerin sydämiä palkaksi Zoomille. Autottomalla on yleensä kyytiongelma ja niin oli myös tälläkin kertaa. Ihan viime hetkellä sain järjestettyä kimppakyydin Hartolaan missä leiri pidettiin. Onneksi Linkki oli niin mukava että otti minut ja mustavalkoisen varjoni kyytiinsä,muuten olisi voinut jäädä leiri kokematta. Oon kyllä niin iloinen että tonne sain lähdettyä pienistä mutkista huolimatta koska onhan toi nyt kokemus, viettää pari päivää saman henkisten ihmisten ympärillä. :D Mulle avautui EK:kin lajina aivan mahtavalla tavalla kun itse pääsi aina kokeilemaan ja osaava koutsi oli kokoajan siinä lähettyvillä. Meillä kun ei ole ennen ollut mahdollisuutta päästä kokeilemaan edes kyseistä lajia.Eli EK:n maasto-osuus koostuu jäljestä, henkilöhausta, esineruudusta, pudotetun esineen noudosta ja tarkkuusetsinnästä. Ja Anne oli ihan huippu kanaemokoutsi etten paremmasta tiedä!! :D Opin niin paljon tärkeitä asioita mitkä ovat ehkä itsestään selvyyksiä muttei niitä tule ehkä niinkään ajateltua. Siitä lähtien jos en ennen niin nyt joka päivä takaraivossani tykyttää lause: "ole reilu koirallesi"! Molempien pitää antaa yhtä paljon toisilleen niin ohjaajan kuin koiran.Tykkään kun tässä lajissa on monta osa-aluetta ja suurintaosaa voi treenailla ilman sen kummenpaa treeniporukkaa. Toiveissa tietenkin olisi kiva treeniporukka missä olisi hyvä yhteishenki, ken tietää mitä tapahtuu ja mihin päädytään kun uudelle paikkakunnalle ollaan menossa. Varsinkin sitä hakua ajatellen..Eikä siihen autonkaan saamiseen enää kovin kauan mene..:)
Sbcak-leiri 2013
© Outi Heikkilä-Toni
Heinäkuun aikana ehdin käydä vielä Helsingissä serkun luona Zoomin kanssa. Samalla hyödynsin siellä olessani tilaisuuden käydä HAU:n järjestämän Oili Huotarin toko-koulutuksen. Sieltä ei ole harmikseni todistusaineistoa vaikka minulla olikin oma ihana hovikuvaaja mukanani eli serkkuni.:) Se päivä ei kyllä mennyt ihan nappiin kun oli äärettömän kuuma ja meillä oli hirveän pitkät odotusvälit.Niihinkin olisi voinut ilmoittautuessa vaikuttaa mutta enpä tajunnut sitä siinä kohtaa. Mulla ei ole ennen ketään "tuttua" seuraamassa treenejä mutta tämän jälkeen päätin että alan raahaamaan vaikka väkisin treenikentän laidalle porukkaa kun meni kyllä niin mielenkiintoiseksi Zoomin hommat taas. "Ehei me mitään treenata, täällä Martan luona on mukavampaa"..t. Zoom
Zoomnemoilee
Zoom nemoilee
©Julia Juntunen











En ole ikinä nähnyt Zoomin kohdalla vastaavaa käytöstä joten arvatenkin olin shokeeraantunut tilanteesta. Siitä huolimatta tietenkin jatkettiin vaikka koira olikin vähän enemmän kiinnostuksen mitkä lie minua kohtaan. Voi olla että osa syy tähän käytökseen oli paahtavan kuumuuden lisäksi tunnari, se liike saa Z paineistumaan, johtunee siitä että olen sanonut sille liian kovin vääristä kapuloista. Z toi ekalla kerralla ihan oikean kapulan mutta sitten toisessa erässä "jännite" mikä tässä liikkeessä on niin tuli taas esiin..Ohjeeksi sain temppuilla ja pitää hauskaa hampaiden kiristelyn sijaan. :D No mikäs siinä! Vielä tehtiin parit ruudut ja vielä silloin Z oli kiinni läpyskässä mitä olen aiemmin ruudussa pitänyt mutta nyt pidän sitä vain pitkillä matkoilla tsempparina Z:lle. Sekä siitä päivästä lähtien olen lähettänyt Zoomin joka puolelta ruutuun että osaa hakeutua sinne aina joka tilanteessa. Sama juttu merkin kanssa. Mulla oli ajatuksena opettaa ohjattu loppuun nyt tässä vaiheessa mutta taidan siirtää sen myöhemmäksi niin että ollaan saatu VOI-luokka pois alta. Sitä mennäänkin koettamaan ensi kuussa. :) Kiva jos joku tänne asti jaksoi lukea kun huomasin taas että tää riistäytyi vähän käsistä ja tuloksena taas kilsan pituinen postaus. Mulla on vielä pari päivää kesälomaa ja koitan saada niistä kaiken mahdollisen irti. Team S & Z palailee myöhemmin!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

You make it feel like home

Kesä on jo pitkällä eikä meistä vielä ole kuulunut mitää joten ajattelin josko olisi jo aika avartaa meidän tekemisiä. Kaikki oikeastaan lähtee Toukokuusta liikkeelle kun käytiin Zoomin kanssa pyörähtämässä 18.05 Mynämäellä näyttelyissä jossa oli tuomarina Lena Danker. Oli kauheat paineet mennä handlaamaan kehään kun viimeksi tosiaan 2011 olin sen tehnyt. Kumminkin näin myöhemmin ajatellen kaikki meni siellä ihan nappiin. Minusta näyttely-tilannetta ei pitäisi ajatella niinkään "kilpailun" vaan "käyn näyttämässä asiantuntijalle koiraani, onko se rodunomainen"-kannalta. Itselleni tulee ainakin kauheat paineet jos rupean miettimään siinä tilanteessa "tuon" ja "tuon koira" on menestyneempi kuin omani. Ulkonäköön kun ei niin paljon voi vaikuttaa muutakuin siinä kun pentua on etsimässä niin katsoo mistä linjoista ja vanhemmista sen haluaa eikä kyllä välttämättä silloinkaan kun esimerkiksi taas muissa kisoissa/lajeissa katsotaan kuinka hyvin koira osaa tehdä haluttavat asiat. Tottakai sekin meritsee varmasti jotain näyttelyissä tuomarille jos koirasi osaa nätisti käyttäytyä ja osaa seisoa sekä juosta nätisti, onhan sekin taito.Kuitenkin palatakseni tähän meidän omaan suoritukseen niin Zoom on omaankin silmään kehittynyt huimasti niin kuin myös muut pentue sisarukset joka on mm. näkynyt näyttelyarvosteluissa. Pari viikkoa sitten Zoomin sisko Rapsu oli Kotkassa rotunsa paras saaden CACIBin ja SERTin. Onnea meiltäkin menestyksestä! :)
söppänä_kukkaistyttö
Zoomille kuitenkin tuloksena AVO ERI AVK4 ja olen todella tyytyväinen tähän.
Näyttelyiden jälkeen seurasi parin viikon hiljaisuus harrastusrintamalla sillä minä lensin Espanjan auringon alle ja Zoom sai viettää laatuaikaa jos sitä siksi voi kutsua niin isäni kanssa. Isäni on vain sellanen henkilö tuolle otukselle ettei se malta nähdä mitään muuta/muita kun se on saanut isän näkökenttäänsä. :D Sieltä palattuani entistä ruskettuneenpana ja ehonpana oli aika palata tokoilemaan Lentsun valvovan silmän alle. Zoom oli aloittanut juoksunsa aiemmin ja se teki tokoilemisesta entistä mielenkiintoisenpaa. Suoraansanottuna se oli yhtä höpsöilyä tuon mustavalkoisen osalta. Noh, ei se mitään tuli ainakin naurettua niissä treeneissä kun kapulatkaan eivät meinanneet löytyä nurmikosta ja piti ottaa isoimmat mahdolliset että näkyisi paremmin. Tällä hetkellä tunnari on kovasti työn alla kuten myös merkille ja ruudulle hakeutuminen. Päivä päivältä näyttää onneksi paremmalta. Kun vielä minäkin osaisin "ohjata ja ennakoida" luoksetulossa niin VOI-luokan voisimme virallisesti korkata,kävimme tällä viikolla tekemässä liikkeet Lentsun kokeenomaisissa mutta voi luoja..:D myöhemmin lisää tästä sekä muista kesän karkeloista ettei tule taas kilometripostausta.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Palkintopossun päiväkirjat

Noniin pientä päivitystä kehiin!

Aloitettiin viime keskiviikkona tokoilut taas Lentsun opeissa. Treenailtiin avo-luokan juttuja ja katottiin seuraamista. Viimeksi meillä oli ollut kisat viime syksynä ja sen näköstä oli vähän ainakin oma touhu, ei sillä ettei oltaisi treenattu tässä välissä mutta tosiaan olin unohtanut parikin oleellista juttua. :D Kuten että koira jätetään maahan kun tehdään kaukoja..no mutta ihan tosiaan hyvässä kohdassa aloitettiin kurssi koska meillä oli seuraavana päivänä tiedossa Auran Nuuskujen tokokoe. Eikä sekään helatorstai alkanut ongelmitta, meiltä peruuntui kyyti kisapaikalle joten tuli semmonet kivat 3 kilsaa käveltyä tai olis kyllä pitänyt oikeastaan juosta..Tietenkin tämän episodin jälkeen oltiin myöhässä, onneksi kisapaikalla oli kavereita niin he saivat järjestettyä asiat niin että ehdimme mukaan ♥ Fiilikset ei tosiaankaan ollut mitkään parhaimmat sinne päästyämme. Olin suoraan sanottuna raivon ja paniikin sekaisissa tunnelmissa. Mietin että Zoom ei varmaan jaksa tehdä hommia nyt niin kuin se tekee yleensä koska jouduttiin kävelemään. Koe alkoi tuttuun tapaan paikkamakuulla ja Zoom oli ihan jossain muissa maailmoissa kun käveltiin oikeastaan melkeen suoraan kehään kun päästiin paikan päälle. Jouduin antamaan sille kaksi käskyä ja siinä hermoromahduksen partaalla tuli annettua käsimerkkikin, piilossa mietin vain että tää koe on jo tuhoon tuomittu. :D Kilpailtiin numerolla 12, onneksi sillä kerkesin rauhoittua siinä kun odoteltiin omaa vuoroamme ja saada Zoominkin takaisin ruotuun. Me vaan mentiin sinne kehään ja tehtiin täysillä! Tiesin jo valmiiksi ettei luoksetuo tuu menemään täydellisesti kun en ole saanut sitä hanskaamaan. Nouto taas tuli vähän yllätyksenä mutta näitähän sattuu Zoom ei ottanut kapulaan kunnolla suuhun ensin niin siitä tuli vähän ylimääräistä sähläämistä. Estehyppyä vähän jännitin kun Zoomilla on ollut joskus tapana kiertää este mutta onneksi nyt tuli ihan hypyn kautta takasin. Iski joku draivi päälle kun asiat alkoikin taas rullaamaan kehässä. En silti iki maailmassa ois uskonu että se ois mennyt niin hyvin kun se suoritus tosiaan meni! Kun poistuttiin kehästä ihmiset oli ihan että: "Vau, olitte ihan sika hyviä" jne. Todellisuus iski vasta kisakirjojen palautuksessa kun tajusin nelosen kohdalla ettei meitä oltu vieläkään kutsuttu. Sijoituttiin sitten kakkosiksi. Eniten sydäntälämmittää se AVO1 jota tultiin hakemaan jonka en uskonut tällä reissulla tarttuvan hihaan. Pisteitä tuli 182 ja kunniapalkinto. Koirakoita oli varmaanki lähemmäs 20 ja tuomarina oli rennosta tyylistään tuttu Ilkka Sten.
pinksuu
Osasuoritus:
  
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

Kisojen jälkeen taas päivä hymyily vaikkei aamulla siltä tuntunut yhtään. Jälleen kerran voi vaan todeta että kaikki on mahdollista.
puspuss
 söpsyläinen
Tokosta taas koiraparketin partaveitsiin tai miten sen nyt voisi ilmaista.
Me ollaan tämä kevät pyhitetty koiratanssille ja viime lauantaina oli sitten se kauan ei niin odotettu näytönpaikka. Pakkohan sinne oli mennä pelkonsa kohtaamaan kun siitä on tullut niin kauan haaveiltua ja pakko sanoa että nyt kun tämä kisakynnys on kerran murrettu niin siitä saa olla iloinen koko loppu elämän. Tuntuu että tämän kautta näen koiratanssin uudessa valossa, vähän niinkuin olisin "aloittanut" sen vasta. Kuitenkin taas toisaalta päässyt eteenpäin tässä lajissa.
Nämä meidän ekat kisat olivat Tampereella 11.05. ja olin helpottunut aamulla autossa ettei tuntunut jännitystä missään. Olin "opettajieni" eli Sannan ja Hennan jotka minut alunperin tutustuttivat koiratanssin saloihin kanssa samalla kyydillä.Hauskaa oli että tällä kertaa he olisivat myös "kilpasisariani", sillä olimme samassa luokassa. Ketään muu kilpailijoista ei edes tainnut olla täältä suunnalta. Kisapaikalle päästyämme se jännityskin hiipi salakavalasti pintaan. Sitä piinaa tosiaan kesti kauan :D ensin käytiin kaikki freestyle-luokat joita on kolme. Ei siellä missään vaiheessa ehtinyt tylsistymään kun jännitys oli kokoajan vatsanpohjassa ja tuttuja kävi jutustelemassa melkein kokoajan. Oli myös tosi kiva yllätys törmätä siellä Heliin ja Falcoon. :) Aloin käydä tosiaan jo aikamoisilla kierroksilla kun oma vuoro alkoi lähestyä, koitin kaikenlaisia itsensä rauhoittumis keinoja esim.lattialla makaamista Zoom kainalossa. :D Siinä oli varmaan muilla paikallaolijoilla ihmeteltävää. HTM alo-luokassa oli 8 koirakkoa ja me olimme tietysti ne viimeiset että jännitys pääsee oikeuksiinsa ensikertalaisella. Muistan kuinka kuumottavaa oli lämmittelykehässä kun tiesi että ihan kohta me mennään esiintymään, yritin pitää Zoomin kiinnostuksen ja vireen yllä. Alussa kun päästiin aloittamaan Zoom lähti haistelemaan mutta sain sen taas kivasti mukaan. Arvelin että siinä voi tosiaan käydä noin mitä kävikin eli Zoom jäi jäädyttämään kesken kaiken kaikkia ihania ihmisiä ketä oli kehänauhan toisella puolella. Ajattelin että no niin mennään pidetäämpä hauskaa eikä oteta vakavasti tätä kun ei me tällä kumminkaa oltais sijoituttu. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän meidän suoritukseen ensimmäiseksi kerraksi ♥
Mietin hetken että laitanko tän Sannan kuvaaman videon meidän esityksestä tänne mutta sitten päätin että mikäs siinä antaa mennä! :D Toivottavasti tää rohkaisee kaikkia jotka mietii koiratanssin aloittamista tai kisakynnyksen ylittämistä!

Mä olin aivan varma kun kisakirjoja jaettiin että nyt on meidän vuoro ja tultiin viimesiksi jne. Mutta taas sain kerätä mun leuan lattianrajasta kun tajusin että me sijoitutaan. :D Oikeastaan me kolme voitettiin meidän luokka Sanna ja Nova tulivat ykkösiksi, Henna ja Madde tulivat toisiksi ja Minä ja Zoom kolmansiksi !!
Saatiin 160.33 pistettä eli melkein ois tullu se KUMAkin mutta parista pisteestä jäi. Tuomari  Marita Packalenilta  tuli kehuja että oli hieno aloitus! :)
palkintojaaa
Zoomin saalis :3

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

shine like a Orbiloc

Ei ole pitkään aikaan mitään elonmerkkejä annettu sillä välistä on tuntunut että olisi paljon kaikkea mutta toisaalta ei mitään. Ensinnäkin mietin pitkään laitanko enää mitään tietoa Zoomin pennuista. Tulin siihen tulokseen että voisin sanoa ihan reilusti että tällä kertaa niitä ei sitten tullutkaan vaikka niin kovasti kaikki siihen viittasikin.
söpsyy
 Kuitenkin sentään jotain positiivistakin on ehtinyt tapahtua! Ensimmäinen tavoite tälle vuodelle on käynyt toteen. Hain nimittäin tammikuussa Kennelliiton Tokonuorten valmennusryhmään ja vihdoin vähän aikaa sitten sain tiedon että Zoom ja minä pääsimme sinne! Ensimmäinen valmennusleiri onkin jo ensikuusssa. Odotan innolla mitä tulee tapahtumaan.(:
söpsöliinipuuuuuuu
Ollaan myös palattu koiratanssi porukoiden pariin. Siitä on pari vuotta aikaa kun viimeksi siellä tannsahdeltiin freestyle-ohjelmaa pakertaen. Nyt uudella innolla lähdettiin mukaan kun vihdoin löysin meitä kuvastavan biisin. Meillä onkin jo HTM-ohjelma työn alla. On aivan erilaiset haasteet kuin viime kerralla. Tauon aikana olen todennut että ehkä tämä "pilkunviilaus" on se meidän juttu joka lajissa mitä tehdään. :D HTM=Heel work to music, vielä selvennykseksi. HTM-ohjema rakentuu erilaisia positioita millä on tarkat paikat niin kuin tokossakin.(: Freestylessa nimensä mukaan ei ole mitään pakollisia liikkeitä tms mitä pitäisi ohjelman sisältää. Eilen ehdin ilmoittaa meidät Tampereen koiratanssi-kisoihin 11.05. HTM alo-luokkaan. Jännityksellä odotan sitäkin. Toivon etten jäädytä paikallani siellä tai muuta yhtä nöyryyttävän noloa. Meillä on vielä pitkätie Zoomin kanssa sinne. Pitää vielä treenata meidän ohjelmaa paljon häiriössä ja ihanainen treenikaveri Sanna pitää piilottaa johonkin kaappiin Noppiksen kanssa..:D Pakko vielä sanoa että tämä ihana ilmapiiri minkä jokainen huomaa koiratanssi porukoissa olevan on aivan jotain harvinasilaatuista. Puhuin eilen juuri tästä muutaman lajin harrastajan kanssa joilla oli myös monta vuotta kokemusta muiden lajien parissa ja he olivat aivan samaa mieltä. Kaikki toivotetaan ilolla ja lämmöllä mukaan ja kaikkia autetaan oli sitten ihan vasta alkaja tai aivan huippu kisaaja.
taikkkis
Vielä otsikkoon viitaten hankin joululomalla tämän lampun värjäämään pimeitä katuja ja piristämään iltaa. No ei ihan sen takia että koin tämän paljon kehuton Orbiloc-valon tarpeelliseksi eikä se 3 vuoden takuukaan pahitteeksi ole. :) Pikkusiskon kätösethän ne siinä,pyysin häntä vähän auttamaan mun kuvaus inspiraation kanssa. Harmaita hiuksia on aiheuttanut näinkin nuorella iällä: kadonneet kuvat. En voi käsittää mihin läjä hienoja Z seisotus kuvia voi kadota koneelta..sen tähden vain muutama niistä kuvista jotka ehdin pelastaa päätyivät tänne.

maanantai 31. joulukuuta 2012

Ja Jännitys tiivistyy part.1

Kävimme tänään Zoomin kanssa ultrassa Turun Petvetissä. Ei mennyt ihan putkeen mun osalta kun tuli valvottua myöhään niin sen takia oon ihan seis..en sitten tajunnut kertoa tolle pikkuselle että hänet laitetaan selälleen tohon kaukaloon vaan hän sai kauhean sätkyn. Zoom ei muutenkaan tykkää olla yhtään selällään ja vieläpä tungetaan johonkin tuiki tuntemattoon juttuun. Minä taas kerran "jäädyin" kuin viimeistä päivää, h*lvetin hienoa Suvi! Paitsi että taisinkin tehdä oikein sillä eihän hermostunutta koiraa saisi palkita edes millään lässytyksillä ja kehuilla!?!ceehennavahlbäck
Joka tapauksessa siis laitoimme Zoomin varmoin ottein siihen kaukaloon. Minä sain kunnian pitää takatassuista kiinni. Oon muuten iloinen ettei tarvinnut ruveta ajelemaan mitään karvoja masusta , sillä inhoan sitä ääntä mikä tulee laitteista jolla ajellaan jotain karvoja..Jos nyt kumminkin siihen pääasiaan eli itse ultraukseen niin sielun ristiäkään ei näkynyt vaikka muutama tovi kaikki kolme; ell, kasvattaja ja minä tihrustimme ruutua, missä näkyi kaikenlaista mistä mun laiseni olisi voinut olettaa siellä jotain elämää olevan. En tiedä missä vika kun ei mitään näkynyt kun olen ollut niin satavarma että paksuna se on. Ei voi sanoa muutakuin ensi viikkoon arvon katsojat, silloin on nimittäin toinen ultra. Josko silloin arvon sikiökansa haluasi näyttäytyä (?) Toivon mukaan Zoom ei säikähdä tänään jotain lähellä poksahtavaa raketinkammotusta (vaikkei olekkaan paukkuarka niin ei ole oikein oma itsensä tässä tilassa) ja aiheuta itselleen keskenmenoa sillä tavoin..Jotenkin musta alkaa tuntua ettei Uusi vuosi ole lainkaan koiranomistajien juhla..Hyvää Uutta vuotta kuitenkin meidän puolesta!! (:

Ps.Parin vuoden takainen lempi kuvatus söpöläisestä, kiitos ja kumarrus Hennalle!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Jouluuuuuuuuuu

Joululomakin on ehtinyt alkaa tässä viimeisten elonmerkkien jälkeen. Oon itse ollut viettämässä lomaa serkulla Stadissa ja Zoom oli parin päivän ajan kotona mamin huostassa kun tällä kertaa en sitä pystynyt ottamaan syystä jos toisesta mukaan. Nyt tässä kiireessä ennen kuin lähden isälle Zoomin kanssa joulun viettoon, tulin toivottamaan maailman ihanimman karvapallon kanssa  kaikille, mun ihanalle lukijakunnalle sekä muille silmäilijöille:
söpsyyyy
Monet on varmaan Riitin ja Zoomin pentujen takia tänne eksynyt, mutta niistä en ole vielä pahemmin kirjoitellut . Yritän saada niistä tulevista ihanuuksista info-sivun mitä pikemmin. (;

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Varo Vaaraaa, mustavalkoinen tulee!

Mä oon taas pyöritellyt pienessä päässäni yhtä sun toista asiaa kun olen taas kipeänä sängyn pohjalla. Luulisi että pää olisi niin tukossa tämän liman takia ettei yhden yhtä ajatusta liikkuisi mihinkään suuntaan niin silti täällä tuotan tekstiä mielessäni kuin mikäkin kone. Tekisi mieli kirjoittaa miljoonasta eri asiasta mutten ehkä kuitenkaan ryhdy siihen hommaan vaan ehkä yritän karsia niihin pää kohtiin.Luin vähän aikaa sitten tai no oikeastaan tuntuu että siitä olisi ikuisuus mutta silti aihe vain kummittelee mielessäni. Aiheesta joka on "hyvä koiranomistaja". Onko se sellainen joka parhaimmassa tapauksessa vaan jättää koiransa jonkun muun harteille, en nyt tarkoita jos kyseessä on koko perheen koira silloinhan asia on eri.Kuitenkin tosi usein olen saanut kuulla ja nähdä kuinka nuorille ostetaan koiria ja kuinka ne sitten jäävät vain kotiin muun omaisuuden sekaan kun kyseinen nuori jättää vastuunsa lähtiessään jonnekkin muualle hengailemaan tai jauhamaan p*skaa muiden idioottien kanssa. En tarkoita että koiran kanssa pitäisi olla paikalla 24/7 mutta tosi harva on edes läsnä lemmikkinsä kanssa jos on kotona. Useinhan se menee niin että aika kuluu koneella ollessa tai muuta tehdessä ja ohi mennen voidaan antaa pari vaivaista rapsutusta.Koira kuitenkin on seuraeläin ja ennen kaikkea laumaeläin jonka kanssa voi harrastaa monenlaista tai vaan ottaa moneen arkiseenkin askareeseen mukaan vaikka pyykkien laittamiseen,roskien keräämiseen tai muuhun siivoukseen,yhteisleikkeihin lasten kanssa, monenlaiseen liikuntaan jumppaan, joogaan tai vaikka tanssiin.Mun mielipide on että koira on luotu palvelemaan ihmistä tänne maapalolle alkujaan ja se on sen tehtävä nykyäänkin.  varo vaaraa! pellon keskipisteenä mahtuuko?
Zoomilla on kunnia toimia meillä valojen päälle-ja poislaittamisesta. Uskokaa tai älkää se on ihana tunne aamuisin kun ei tarvitse nousta sängystä sammutaakseen valoja jotka äiti on tullut laittamaan päälle karjuessaan että sun pitäisi nousta..Zoom myös tosi usein vie pyykkejä pyykkikoriin ja vetää sukat jalasta. Sekä vie roskia roskakoriin. Tiedän ja ymmärrän ettei kaikkien koirat ole rotunsakkaan puolesta miellyttäisen haluisia yksilöitä mutta jos koirasi tykkää edes tehdä ihmisen kanssa jotakin niin kannattaa vaatia lisää. Eihän me ihmisetkään tehdä samoja temppuja vuodesta toiseen.Hyvän omistajan ei mielestäni tarvitse viedä koiraansa harrastuksiin mikä on mielestäni vähän niinkuin joka koiran oikeus niinkuin lapsenkin, mutta kunhan koiran kanssa tehdään ja aktivoidaan sitä eikä vain jätetä kotiin koristeeksi niin koiralla voi ihan olla ok elämä. Olen kuitenkin sitä mieltä että harrastuskoirat ovat onnellisenpia kuin ne jotka eivät ikinä pääse mihinkään tai saa oppia mitään uutta.Suomikin rupeaa olemaan jo aika kehittynyt maa koiraharrastusten puolesta että uskoisin jokaisen löytävän itselleen kiinnostavan lajin. Viimeistään kokeilemalla erilajeja löytää omansa jollei muuten tiedä mikä on se teidän lajinne. Koiran kanssa harrastaessa oppii myös paljon itsestään ja samalla kehität myös iseäsi. Sitä voisi kutsua henkiseksi kasvamiseksi.punainen talo ja pieni paimenkoira ylimuokattupaska
Toivon ettei ketään ota tästä tekstistä itseensä vaikka saattaa jossain kohtaa olla aika terävää tekstiä. Tämä oli tämän blogin ensimmäinen vähän asiapitoisempi teksti joten saa kommentoida.Tekstissä esiintyy minun tähän astisen elämäni aikana mukkautuneita mielipiteitä ja oppeja joita olen oppinut eri koiralan-ammittilaisilta. Olisi kiva tietää lukijoiden mielipiteitä aiheesta.(: Toivon vielä että jokainen vielä miettisi minkälaisen elämän haluasit elää jos olisit itse tässä elämässä koira. Haluasitko itse olla koirasi asemassa ? Mikäli koirasi on paljon yksin, haluasitko olla se vai naapurin Penan koira joka käy 3 krt viikossa harrastuksissa ? Jos mieleesi tuli jotakin korjattaa mikäli olisit itse koira.korjaa asia koirasi kannalta. Järjestää sille niin hyvä elämä missä itsekin haluasit elää. Niin voit olla tyytyväinen itseesi ja koiraasi.